Venäjällä kaikki on suurta, olen kuullut niin. Mitäköhän tästä tulee, kun minä pieni menen tuonne suuren naapurimahaan, jossa ruplan setelit on suuria ja kahvi maksaa satasen? Onko se hyvä vai huono merkki, etteivät ruplan setelit mahdu lompakontaskuun?
No uskoisin, että syksystä tulee mielenkiintoinen täynnä uusia kokemuksia ja seikkailuja. Ja jollei muuta, niin opin ehkä muutaman sanan venäjänkieltä, jota tarkoitukseni on opiskella ja oppia. Tai ehkä opin vain elekieltä, kun yritän vaikka ostaa metropoletteja tai kaalikeittoa vähäisellä kielitaidollani.
Junamatka Tikkurilasta Pietariin kestää 3 h 20 min eli vähemmän kuin matka Tikkurilasta rakkaaseen opiskelukaupunkiini Savonlinnaan (3 h 59 min). Aamuauringossa hengityksen vielä höyrystyessä tutkimusmatkani kohti kaupunkia, joka on noinkin lähellä, mutta niinkin kaukana, alkaa.
Tähän blogiin aion kirjoitella pieniä, satunnaisia tarinoita elostani Pietarissa. Tai ehkä vain lisään kuvia kaikenlaisesta, mitä satun siellä kuvaamaan.
PAKA PAKA kaikki ihanat pienet suomalaiset ihanassa pienessä Suomenmaassa! <3 Nähdään ensi vuonna, minä meen kokee pienen pientä pientarinaa suureen Pietariin.
 |
| Minä ihmettelemässä Pietaria viimeksi kesällä 2002. |
Hei Raisa! Haluaisin seurailla oikein mielellään sun olo ja eloa siellä Pietarissa, mutta en löydä että täällä blogissa ois semmosta mistä voi liittyä lukijaksi. Voiskohan semmosen jotenkin lisätä? :)
VastaaPoistaJoo ! mahtavaa mie pyrin lisäämään semmoisen, kun pääsen taas joskus kunnon tietokoneen ääreen. Ihan nyt kohta ylittyy raja täällä Vainikkalassa!
Poista