lauantai 27. syyskuuta 2014

Kävelen kouluun postikortti repussa

Kävelen kouluun.
Se vie 40 minuuttia.
Ihailen valoa, joka on aamupäivisin pehmeä.

Nuori mies antaa vanhalle tupakan,
hurjapää kaahaa valkoisella ladallaan uutuuttaan kiiltävien automobiilien virrassa. 

Kullakin päämääränsä ja tavoitteensa,
kiireensä.

Sivureittejä kokeilemalla voi löytää aution kujan, jossa kissat ottavat aurinkoa ja pulu nukkuu viimeistä lepoaan katoksen päällä...

Vaikka autot tööttäilevät ja tiet ovat tukossa,
on kaupungissa jotakin aamuisen utuista rauhallisuutta.

Siitä en voi olla pitämättä.




















Ps.Kysykää minun postiosoitettani ja lähettäkää tänne Pietariin terveisiä Suomesta. Kertokaa myös omanne niin minä lähetän teille terveisiä!

Ensimmäisen sadepäivän ilo!
Postikortti postilaatikossa onko parempaa!




 

2 kommenttia:

  1. Hellou systeri! Kiitos kivasta postauksesta. Ihanan tunnelmallisia tuokioita ja herkkiä hetkiä. Täällä putoaa kohta kortti oranssiin lootaan... <3

    VastaaPoista
  2. Voi mitä ihanaa tunnelmointia, ja siis aivan upeita kuvia. Niissä on tunnelma, ja niiden kautta täältäkin käsin voi ehkä päästä osalliseksi siitä mitä siellä on. Ei varmastikaan aivan, mutta hieman kuitenkin.

    Minulle saa laittaa osoitetta (vaikka Facebookin kautta), niin voisin lähettää postia! Posti on aina kivaa.

    VastaaPoista